30.12.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 347/1

(1)

Neuvosto ja Euroopan parlamentti ovat ilmaisseet tyytyväisyytensä komission neuvostolle ja Euroopan parlamentille antamaan tiedoksiantoon metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa, metsähallintoa ja puukauppaa (Forest Law Enforcement, Governance and Trade – FLEGT) koskevasta Euroopan unionin toimintasuunnitelmasta pitäen sitä ensimmäisenä toimenpiteenä laittomaan puunkorjuuseen ja puukauppaan puuttumisessa.

(2)

Toimintasuunnitelmassa keskitytään hallinnon uudistamiseen ja valmiuksien kehittämiseen. Näitä toimia tuetaan monenvälisen yhteistyön kehittämiseen tähtäävillä toimilla ja kysyntäpuolella toteutettavilla täydentävillä toimenpiteillä, joilla vähennetään laittomasti korjatun puutavaran kulutusta, sekä toimilla, joilla edistetään laajempana tavoitteena olevaan kestävään metsätalouteen siirtymistä puutavaraa tuottavissa maissa.

(3)

Toimintasuunnitelmassa määritetään sellaisen lupajärjestelmän käyttöönotto, jolla varmistetaan, että yhteisöön tuodaan vain tuottajamaan lainsäädännön mukaisesti laillisesti tuotettua puutuotteita, ja korostetaan, että tämä lupajärjestelmä ei saisi haitata laillista kauppaa.

(4)

Lupajärjestelmän täytäntöönpano edellyttää, että asianomaisten puutuotteiden tuontiin yhteisön alueelle sovelletaan tarkastus- ja valvontajärjestelmää, jolla pyritään varmistamaan tällaisten tuotteiden laillisuus.

(5)

Yhteisön olisi tätä silmällä pitäen tehtävä maiden ja alueellisten järjestöjen kanssa vapaaehtoisuuteen perustuvia kumppanuussopimuksia, joilla kumppanimaalle tai alueelliselle järjestölle asetetaan oikeudellisesti sitova velvollisuus panna lupajärjestelmä täytäntöön kussakin kumppanuussopimuksessa määrätyn aikataulun mukaisesti.

(6)

Lupajärjestelmän mukaisesti olisi tietyillä kumppanimaasta tuotavilla puutuotteilla, jotka saapuvat yhteisön alueelle minkä tahansa tullitoimipaikan kautta luovutettaviksi vapaaseen liikkeeseen, oltava kumppanimaan myöntämä lupa, jossa todetaan, että kyseiset puutuotteet on tuotettu laillisesti korjatusta kumppanimaan puutavarasta tai kumppanimaahan kansallisen lainsäädännön mukaisesti laillisesti tuodusta puutavarasta siten kuin asianomaisessa kumppanuussopimuksessa määrätään. Kolmannen osapuolen olisi vastattava näiden sääntöjen noudattamisen seurannasta.

(7)

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi tarkistettava, että kullakin tavaraerällä on asianmukainen lupa ennen tämän luvan kattaman lähetyksen luovuttamista vapaaseen liikkeeseen yhteisössä.

(8)

Kunkin jäsenvaltion olisi määrättävä tämän asetuksen rikkomisesta aiheutuvat seuraamukset.

(9)

Lupajärjestelmän olisi aluksi koskettava rajattua määrää puutuotteita. Tuotteiden valikoimaa voidaan sopimuksella laajentaa muihin tuoteryhmiin.

(10)

Tarvittaessa on liitteitä, joissa määritetään lupajärjestelmän piiriin kuuluvat maat ja tuotteet, tarkistettava viipymättä. Tarkistukset olisi tehtävä ottamalla huomioon kumppanuussopimusten täytäntöönpanon edistyminen. Kumppanimaa voidaan lisätä liitteeseen I, jos se on ilmoittanut komissiolle suorittaneensa kaikki lupien myöntämiseksi tarvittavat tarkastukset kaikille liitteessä II luetelluille tuotteille, ja komissio on vahvistanut tämän. Kumppanimaa voidaan poistaa liitteestä I joko siinä tapauksessa, että se on tehnyt vuotta aiemmin ilmoituksen aikeestaan päättää kumppanuussopimus, tai välittömästi, jos sitä koskevan kumppanuussopimuksen soveltaminen keskeytetään.

(11)

Liitettä II voidaan muuttaa, kun komissio ja kaikki kumppanimaat ovat sopineet muutoksesta. Liitettä III voidaan muuttaa, kun komissio ja kyseinen kumppanimaa ovat sopineet muutoksesta.

(12)

Liitteiden I, II ja III muutosten on tarkoitus olla teknisluonteisia täytäntöönpanotoimenpiteitä, ja niiden hyväksyminen olisi menettelyn yksinkertaistamiseksi ja jouduttamiseksi annettava komission tehtäväksi. Näiden muutosten olisi sisällettävä harmonoidun tavarankuvaus- ja koodausjärjestelmän liitteessä I, sellaisena kuin se on voimassa, olevat tavarakoodit nelinumeroisella nimikkeiden tasolla tai kuusinumeroisella alanimikkeiden tasolla.

(13)

Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (1) mukaisesti siten, että tehdään ero sääntelykomitea- ja hallintokomiteamenettelyllä päätettävien toimenpiteiden välillä, koska hallintokomiteamenettely on joissain tapauksissa sopivin tehokkuuden lisäämiseksi,

1)

’metsälainsäädännön noudattamista, metsähallintoa ja puukauppaa koskevalla lupajärjestelmällä’, jäljempänä ’FLEGT-lupajärjestelmä’, (Forest Law Enforcement, Governance and Trade licensing scheme), lupien myöntämistä puutuotteille niiden tuomiseksi yhteisöön kumppanimaista ja järjestelmän täytäntöönpanoa yhteisössä, erityisesti rajatarkastuksia koskevien yhteisön säännösten osalta;

2)

’kumppanimaalla’ liitteessä I lueteltua valtiota tai alueellista järjestöä, joka tekee kumppanuussopimuksen;

3)

’kumppanuussopimuksella’ yhteisön ja kumppanimaan sopimusta, jolla yhteisö ja asianomainen kumppanimaa sitoutuvat toimimaan yhdessä tukeakseen FLEGT-toimintasuunnitelmaa ja pannakseen täytäntöön FLEGT-lupajärjestelmän;

4)

’alueellisella järjestöllä’ järjestöä, joka muodostuu liitteessä I luetelluista riippumattomista valtioista, jotka ovat siirtäneet kyseiselle järjestölle toimivallan tehdä niiden puolesta kumppanuussopimus FLEGT-lupajärjestelmään liittyvissä kysymyksissä;

5)

’FLEGT-luvalla’ tavaraerä- tai markkinatoimijakohtaista vakiomuotoista, todennettavissa olevaa asiakirjaa, jota ei voida väärentää tai luvatta muuttaa, jossa tarkoitetun lähetyksen todistetaan olevan FLEGT-lupajärjestelmän vaatimusten mukainen ja jonka kumppanimaan lupaviranomainen on myöntänyt ja vahvistanut. Lupien myöntämistä, kirjaamista tai ilmoittamista koskevat järjestelmät voivat tarpeen mukaan perustua paperilla tai sähköisesti toteutettaviin toimiin;

6)

’markkinatoimijalla’ metsätalouden, puutuotteiden jalostuksen tai puutuotteiden kaupan parissa toimivaa yksityistä tai julkista toimijaa;

7)

’lupaviranomaisella’ tai ’lupaviranomaisilla’ kumppanimaan nimeämää yhtä tai useampaa viranomaista, joka voi antaa ja vahvistaa FLEGT-lupia;

8)

’toimivaltaisella viranomaisella tai toimivaltaisilla viranomaisilla’ EU:n jäsenvaltioiden nimeämää yhtä tai useampaa viranomaista, joka voi todentaa FLEGT-lupia;

9)

’puutuotteilla’ liitteessä II ja III tarkoitettuja tuotteita, joihin sovelletaan FLEGT-lupajärjestelmää ja joita, kun niitä tuodaan yhteisön alueelle, ei voida pitää tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2 päivänä heinäkuuta 1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 (2) 1 artiklan 6 kohdassa tarkoitettuina ’luonteeltaan muina kuin kaupallisina tavaroina’;

10)

’laillisesti tuotetulla puutavaralla’ puutuotteita, jotka on tuotettu laillisesti korjatusta kumppanimaan puutavarasta, tai joka on tuotu laillisesti kumppanimaahan asianomaisen kumppanimaan määrittelemän lainsäädännön mukaisesti siten kuin kumppanuussopimuksessa määrätään;

11)

’tuonnilla’ puutuotteiden luovutusta vapaaseen liikkeeseen yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/1992 (3) 79 artiklan mukaisesti;

12)

’tavaraerällä’ puutuote-erää;

13)

’viennillä’ puutuotteiden fyysistä lähtemistä tai poisviemistä kumppanimaan maantieteellisen alueen mistä tahansa osasta niiden tuomiseksi yhteisöön.

14)

’kolmannen osapuolen toteuttamalla seurannalla’ järjestelmää, jonka avulla kumppanimaan hallintoviranomaisista ja sen metsä- ja puualasta riippumaton järjestö seuraa FLEGT-lupajärjestelmän toimintaa ja raportoi siitä.

a)

jäsenvaltioon FLEGT-lupajärjestelmän mukaisesti tuotujen puutuotteiden määrät liitteissä II ja III yksilöityjen HS-nimikkeiden ja kumppanimaiden mukaan ryhmiteltyinä;

b)

vastaanotettujen FLEGT-lupien lukumäärä liitteessä II ja III tarkoitettujen HS-nimikkeiden ja kumppanimaiden mukaan ryhmiteltynä;

c)

niiden tapausten lukumäärä ja puutuotteiden määrä, joiden osalta on sovellettu 6 artiklan 1 kohtaa.

30.12.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 347/7

30.12.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 347/9

(1)

Asetuksella (ETY) N:o 2658/87 (1) otettiin käyttöön tavaranimikkeistö, jäljempänä ’yhdistetty nimikkeistö’, ja samassa asetuksessa vahvistettiin myös yhteisen tullitariffin sopimustullit.

(2)

Vuoden 1994 tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT-sopimus) XXIV artiklan 6 kohdan ja XXVIII artiklan mukaisen, Tšekin tasavallan, Viron tasavallan, Kyproksen tasavallan, Latvian tasavallan, Liettuan tasavallan, Unkarin tasavallan, Maltan tasavallan, Puolan tasavallan, Slovenian tasavallan ja Slovakian tasavallan myönnytysluetteloissa mainittavien myönnytysten muuttamista niiden Euroopan unioniin liittymisen myötä koskevan sopimuksen tekemisestä kirjeenvaihtona Euroopan yhteisön ja Uuden-Seelannin välillä 21 päivänä joulukuuta 2005 tehdyllä päätöksellä 2005/959/EY (2) neuvosto hyväksyi yhteisön puolesta kyseisen sopimuksen tarkoituksenaan saattaa päätökseen GATT 1994 -sopimuksen XXIV artiklan 6 kohdan mukaisesti käynnistetyt neuvottelut.

(3)

Asetusta (ETY) N:o 2658/87 olisi siksi täydennettävä vastaavasti,

30.12.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 347/11

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 104/2000 säädetään, että jokaisen mainitun asetuksen liitteessä I luetellun tuotteen yhteisön vetäytymis- ja myyntihintojen määräksi vahvistetaan tuotteen tuoreuden, koon tai painon ja tarjontamuodon perusteella enintään 90 prosenttia ohjehinnasta kyseisen tuoteryhmän muuntokerrointa soveltaen.

(2)

Vetäytymishintoihin voidaan hyvin kaukana yhteisön merkittävimmistä kulutuskeskuksista sijaitsevilla purkamisalueilla soveltaa mukautuskertoimia. Kalastusvuoden 2006 ohjehinnat kaikkien kyseisten tuotteiden osalta vahvistetaan neuvoston asetuksessa (EY) N:o …/… (2).

(3)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat kalastustuotteiden hallintokomitean lausunnon mukaiset,

30.12.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 347/19

(1)

Jokaiselle asetuksen (EY) N:o 104/2000 liitteessä II luetelluista tuotteista vahvistetaan ennen kalastusvuoden alkua yhteisön myyntihinta, joka on vähintään 70 prosenttia ja enintään 90 prosenttia ohjehinnasta.

(2)

Kaikkien kyseisten tuotteiden kalastusvuoden 2006 ohjehinnat vahvistetaan neuvoston asetuksessa (EY) N:o …./… (2).

(3)

Markkinahinnat vaihtelevat suuresti lajin ja tuotteiden kaupallisen tarjontamuodon mukaan, erityisesti kalmareiden ja kummeliturskan osalta.

(4)

Sen vuoksi yhteisön alueella aluksesta purettujen jäädytettyjen tuotteiden eri lajeille ja tarjontamuodoille olisi vahvistettava muuntokertoimet, jotta voitaisiin määrittää taso, jolla neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu interventiotoimenpide voidaan käynnistää.

(5)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat kalastustuotteiden hallintokomitean lausunnon mukaiset,

30.12.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 347/21

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 104/2000 säädetään mahdollisuudesta vahvistaa yhteisössä voimassa olevat viitehinnat vuosittain tuoteluokittain niiden tuotteiden osalta, joihin sovelletaan mainitun asetuksen 28 artiklan 1 kohdan mukaisesti tariffien suspendoimista koskevaa järjestelyä. Samasta mahdollisuudesta säädetään niiden tuotteiden osalta, joihin on sovellettava viitehintaa joko WTO:n säännöissä määrättävän tariffien alentamista koskevan järjestelyn tai jonkin muun tullietuusmenettelyn nojalla.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 104/2000 liitteessä I olevassa A ja B kohdassa lueteltujen tuotteiden osalta viitehinta on yhtä suuri kuin mainitun asetuksen 20 artiklan 1 kohdan mukaisesti vahvistettu vetäytymishinta.

(3)

Kyseisten tuotteiden yhteisön vetäytymishinnat sekä myyntihinnat kalastusvuodeksi 2006 vahvistetaan komission asetuksessa (EY) N:o 2176/2005 (2).

(4)

Muiden kuin asetuksen (EY) N:o 104/2000 liitteissä I ja II lueteltujen tuotteiden osalta viitehinta vahvistetaan erityisesti niiden tullausarvojen painotetun keskiarvon perusteella, jotka on todettu jäsenvaltioiden tuontimarkkinoilla tai tuontisatamissa viitehinnan vahvistamista edeltävien kolmen vuoden aikana.

(5)

Viitehintoja ei ole tarpeen vahvistaa kaikkien niiden lajien osalta, joihin sovelletaan asetuksessa (EY) N:o 104/2000 vahvistettuja perusteita, eikä erityisesti sellaisten lajien osalta, joiden kolmansista maista tulevat vientimäärät ovat vähämerkityksisiä.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat kalastustuotteiden hallintokomitean lausunnon mukaiset,

30.12.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 347/25

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 104/2000 säädetään tuista tietyille tuoreille markkinoilta vedetyille tuotteille, jotka joko jalostetaan niiden stabiloimiseksi ja varastoidaan tai säilytetään.

(2)

Näiden tukien olisi tyydyttävällä tavalla kannustettava tuottajajärjestöjä jalostamaan tai säilyttämään markkinoilta vedetyt tuotteet niiden hävittämisen estämiseksi.

(3)

Tuen määrä on vahvistettava siten, ettei kyseisten tuotteiden markkinoiden tasapainoa järkytetä eikä kilpailuedellytyksiä vääristetä.

(4)

Tuen määrä ei saisi ylittää stabiloinnin ja varastoinnin kannalta välttämättömistä toimista aiheutuneita teknisiä kuluja ja rahoituskuluja, jotka on todettu yhteisössä asianomaista kalastusvuotta edeltäneen kalastusvuoden aikana.

(5)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat kalastustuotteiden hallintokomitean lausunnon mukaiset,

30.12.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 347/27

(1)

Tuen määrä ei saisi ylittää kyseistä kalastusvuotta edeltävänä kalastusvuonna yhteisössä todettujen teknisten kulujen ja rahoituskulujen määrää.

(2)

Yksityisen varastoinnin tuki olisi myönnettävä yhtenä eränä pitkäaikaisvarastoinnin välttämiseksi, maksuaikojen lyhentämiseksi sekä valvonnan helpottamiseksi.

(3)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat kalastustuotteiden hallintokomitean lausunnon mukaiset,

—

:

ensimmäinen kuukausi

:

200 euroa tonnilta

—

:

toinen kuukausi

:

0 euroa tonnilta.

30.12.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 347/28

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 104/2000 säädetään taloudellisen korvauksen myöntämisestä tuottajajärjestöille, jotka tietyin edellytyksin toteuttavat mainitun asetuksen liitteessä I olevissa A ja B kohdassa tarkoitettujen tuotteiden osalta markkinoiltavetämistoimenpiteitä. Tämän taloudellisen korvauksen arvosta on vähennettävä muihin tarkoituksiin kuin ihmisravinnoksi käytettäviksi tarkoitetuille tuotteille vahvistettava kiinteä arvo.

(2)

Markkinoilta vedettyjen tiettyjen kalastustuotteiden myynnistä 19 päivänä joulukuuta 2001 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 2493/2001 (2) säädetään vaihtoehdoista markkinoilta vedettyjen tuotteiden käyttämiseksi. On tarpeen vahvistaa kyseisille tuotteille kiinteä arvo jokaisen vaihtoehdon osalta ottaen huomioon tällaisesta myynnistä eri jäsenvaltioissa mahdollisesti saatavat keskimääräiset tulot.

(3)

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä tiettyjen kalastustuotteiden markkinoilta vetämistä koskevan taloudellisen korvauksen myöntämisen osalta 15 päivänä marraskuuta 2000 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2509/2000 (3) 7 artiklan erityissäännöissä säädetään, että taloudellisen korvauksen myöntämisestä vastaavalle elimelle on annettava tieto myyntiin saattamisesta silloin kun tuottajajärjestö tai sen jäsen saattaa tuotteitansa myyntiin jossain muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa se on hyväksytty. Edellä mainittu elin on sen jäsenvaltion elin, jossa tuottajajärjestö on hyväksytty. Tämän vuoksi vähennettävän kiinteän arvon olisi oltava viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa sovellettava arvo.

(4)

Samaa laskentamenetelmää olisi sovellettava myös asetuksen (EY) N:o 2509/2000 6 artiklassa säädetyn taloudellisen korvauksen ennakon laskemiseen.

(5)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat kalastustuotteiden hallintokomitean lausunnon mukaiset,

30.12.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 347/31

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 99 artiklan 3 kohdassa säädetään, että haetun tuen määrä ei saa ylittää komission vahvistamaa enimmäismäärää. Kun haetun tuen kokonaismäärä ylittää vahvistetun enimmäismäärän, viljelijäkohtaista tukea olisi vähennettävä samassa suhteessa.

(2)

Komission asetuksen (EY) N:o 1973/2004 (2) 10 luvussa vahvistetaan siementukien saamisedellytykset. Kyseisen asetuksen 49 artiklassa säädetään, että siementukea myönnetään vain sillä edellytyksellä, että tuensaaja on pitänyt siemeniä kaupan kylvämistä varten satovuotta seuraavaan 15 päivään kesäkuuta mennessä.

(3)

Koska samana vuonna on mahdollisesti tarpeen soveltaa vähennyskerrointa, uuden järjestelmän täytäntöönpanossa voi syntyä vakavia vaikeuksia. Ainoa tapa välttää vähennyskertoimen soveltamista olisi myöntää kaikki tuet pääasiassa silloin kun kaikki siemenet on saatettu markkinoille eli siementen kokonaismäärä on tiedossa. Tämä kuitenkin viivästyttäisi merkittävästi tuen maksupäivää ja saattaisi aiheuttaa viljelijöille taloudellisia vaikeuksia. Tällaisen tilanteen välttämiseksi siemenalalla olisi otettava käyttöön ennakkomaksujärjestelmä.

(4)

Komission asetuksessa (EY) N:o 1782/2003, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 864/2004 (3), vahvistetaan puuvillan, oliiviöljyn ja raakatupakan tuotantoon sidottua tukea koskevat säännöt.

(5)

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osastossa olevassa 10 a luvussa säädetään mahdollisuudesta myöntää puuvillatuotannolle suoraa tukea. Sen vuoksi on tarpeen vahvistaa kyseisen tuen myöntämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

(6)

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 110 b artiklan 1 kohdassa säädetään, että viljelijän on käytettävä hyväksyttyjä lajikkeita ja viljeltävä puuvillaa jäsenvaltion hyväksymällä maatalousmaalla, jotta puuvillan hehtaarikohtaista tukea voitaisiin myöntää. Sen vuoksi olisi vahvistettava lajikkeita ja puuvillan viljelyyn soveltuvaa maatalousmaata koskevat hyväksymisperusteet.

(7)

Puuvillan hehtaaritukea saadakseen viljelijän on kylvettävä hyväksytylle maatalousmaalle. Olisi vahvistettava kylvön määritelmä. Jotta voitaisiin määritellä puolueettomin perustein, onko kylvö tehty asianmukaisesti, jäsenvaltion olisi vahvistettava näille aloille kasvien vähimmäistiheys ottaen huomioon maaperä ja ilmasto-olosuhteet sekä alueelliset erityispiirteet.

(8)

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 110 c artiklan 1 kohdassa vahvistettujen kansallisten perusalojen ylittäminen johtaa tukikelpoisesta hehtaarista maksettavan tuen vähentämiseen. Kreikan osalta olisi kuitenkin täsmennettävä alennetun määrän laskutapa ottaen huomioon, että kansallinen pinta-ala on jaettu osa-aloihin, joihin sovelletaan erilaisia tukimääriä.

(9)

Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä puuvillan toimialakohtaiset tuottajaorganisaatiot puolueettomin perustein, jotka liittyvät näiden tuottajaorganisaatioiden suuruuteen, tehtäviin ja sisäiseen organisaatioon. Toimialakohtaisen tuottajaorganisaation suuruus olisi vahvistettava ottaen huomioon, että jäsenenä olevan siementenpoistajan on voitava ottaa vastaan riittävä määrä siemenellistä puuvillaa. Koska toimialakohtaisen tuottajaorganisaation päätavoite on parantaa toimitettavan puuvillan laatua, sen olisi toteutettava tähän liittyviä toimia jäsentensä hyväksi.

(10)

Jotta vältettäisiin vaikeudet tukijärjestelmän hallinnon tasolla, tuottaja voi kuulua vain yhteen toimialakohtaiseen tuottajaorganisaatioon. Samasta syystä silloin kun toimialakohtaisen tuottajaorganisaation jäsenenä oleva tuottaja sitoutuu toimittamaan tuottamansa puuvillan, hän voi toimittaa sen ainoastaan saman organisaation jäsenenä olevalle siementenpoistajalle.

(11)

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 110 e artiklan mukaan toimialakohtainen tuottajaorganisaatio voi päättää eriyttää tuen, johon sen jäsenet ovat oikeutettuja. Tuen eriyttämistä koskevan asteikon on oltava sellaisten perusteiden mukainen, jotka liittyvät toimitettavan puuvillan laatuun; tuotannon lisäämistä koskevat perusteet on jätettävä huomiotta. Toimialakohtaisten tuottajaorganisaatioiden olisi tässä tarkoituksessa määriteltävä lohkoluokat erityisesti kyseisillä lohkoilla tuotetun puuvillan laatuun liittyvien perusteiden mukaan.

(12)

Puuvillan toimialakohtaisten tuottajaorganisaatioiden tuottajajäsenille maksettavan tuen määrän vahvistamiseksi asteikossa olisi otettava huomioon eriytetyn tuen kokonaismäärän jakamismenetelmä eri lohkoluokille, arviointimenettelyt ja menettelyt lohkojen luokittelemiseksi eri luokkiin sekä tuen määrän laskeminen tukikelpoista hehtaaria kohden kullekin luokalle käytettävissä olevien määrärahojen mukaan sekä kuhunkin luokkaan sisältyvä kokonaishehtaarimäärä.

(13)

Toimitettu puuvilla voidaan analysoida kaikkien asianomaisten osapuolten läsnä ollessa lohkojen luokittelemiseksi johonkin asteikon mukaisesti määriteltyyn luokkaan.

(14)

Koska tuottajajäsenellä ei ole velvollisuutta toimittaa puuvillaansa, hänellä olisi oltava oikeus ainakin osaan eriyttämättömästä tuesta, jos toimituksia ei ole. Eriyttämisasteikossa olisi otettava tällainen tilanne huomioon ja vahvistettava tuen vähimmäismäärä tukikelpoista hehtaaria kohden, jos toimituksia ei ole.

(15)

Asteikon soveltamiseksi ja menettelyjen yksinkertaistamiseksi saman tuottajan kaikkia lohkoja olisi pidettävä samaan, samanlaatuista puuvillaa tuottavaan lohkoluokkaan kuuluvina.

(16)

Maksajaviraston olisi toimialakohtaisen tuottajaorganisaation tuottajajäsenille maksettavia tukimääriä koskevan ilmoituksen saatuaan tehtävä tarvittavat varmistukset ja maksettava tuet.

(17)

Asteikon on oltava jäsenvaltion hyväksymä. Olisi vahvistettava määräpäivä, johon mennessä jäsenvaltion on päätettävä, hyväksyykö se toimialakohtaisen organisaation asteikon ja siihen myöhemmin mahdollisesti tehdyt muutokset, jotta tuottajajäsenet saisivat tiedot ajoissa. Koska toimialakohtaisella organisaatiolla ei ole velvollisuutta soveltaa eriyttämisasteikkoa, sen olisi voitava päättää asteikon soveltamisen keskeyttämisestä ja ilmoitettava siitä jäsenvaltiolle.

(18)

Puuvillan tukijärjestelmä edellyttää, että jäsenvaltiot toimittavat tuottajilleen eräitä puuvillan viljelyyn liittyviä tietoja, joita ovat esimerkiksi hyväksytyt lajikkeet, maatalousmaan puolueettomat hyväksymisperusteet ja kasvien vähimmäistiheys. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava kyseiset tiedot viljelijöille tiettyyn määräpäivään mennessä, jotta viljelijät saisivat tiedot ajoissa.

(19)

Koska komissio vastaa puuvillan alakohtaisen tuen soveltamista koskevien säännösten moitteettoman soveltamisen valvonnasta, jäsenvaltioiden olisi toimitettava sille kyseiset tiedot sekä toimialakohtaisia organisaatioita koskevat tiedot.

(20)

Asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 säädetyn puuvillan tukijärjestelmän soveltaminen tekee puuvillan tukijärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 2 päivänä elokuuta 2001 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1591/2001 (4) säännökset tarpeettomiksi. Kyseinen asetus olisi sen vuoksi kumottava.

(21)

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osastossa olevassa 10 b luvussa säädetään mahdollisuudesta myöntää suoraa tukea oliivitarhoille. Sen vuoksi on tarpeen vahvistaa kyseisen tuen myöntämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

(22)

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 110 i artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on määriteltävä enintään viisi oliivitarhaluokkaa ja vahvistettava kullekin luokalle tuki oliivialan paikkatietojärjestelmään kuuluvaa hehtaaria kohden. Komission olisi tässä tarkoituksessa määriteltävä yhteinen ympäristöllinen ja sosiaalinen kehys ottaen huomioon oliivinviljelymaisemaan ja sosiaalisiin perinteisiin liittyvät näkökohdat.

(23)

Valvonnan parantamiseksi tiedot kunkin viljelijän kuulumisesta eri oliivitarhaluokkiin on tarpeen kirjata oliivialan paikkatietojärjestelmään. Jos ympäristölliset ja sosiaaliset edellytykset muuttuvat, luokkia olisi voitava mukauttaa kerran vuodessa.

(24)

Tuki oliivitarhoille myönnetään oliivialan paikkatietojärjestelmään kuuluvaa hehtaaria kohden. Sen vuoksi on tarpeen laskea kunkin viljelijän osalta tukikelpoinen pinta-ala noudattaen yhteistä menetelmää, jossa pinta-alayksikkö ilmoitetaan oliivialan paikkatietojärjestelmään kuuluvina hehtaareina. Hallinnollisten menettelyjen helpottamiseksi olisi säädettävä poikkeuksellisista toimenpiteistä, joita sovelletaan jäsenvaltion määrittelemää vähimmäiskokoa oleviin lohkoihin ja oliivinviljelylohkoihin, jotka sijaitsevat sellaisilla hallinnollisilla alueilla, joille jäsenvaltio on vahvistanut muun järjestelmän kuin oliivialan paikkatietojärjestelmän.

(25)

Jotta viljelijät saisivat tiedot ajoissa, jäsenvaltion olisi tuen maksamiseksi oliivialan paikkatietojärjestelmään kuuluvien hehtaarien perusteella vahvistettava jokaisen vuoden alussa kullekin oliivitarhaluokalle alustava tukimäärä oliivialan paikkatietojärjestelmään kuuluvaa hehtaaria kohden. Kyseinen alustava määrä olisi laskettava oliivitarhoille myönnettävää tukea saavien viljelijöiden ja pinta-alojen lukumäärää koskevien tietojen perusteella. Jäsenvaltion olisi myöhemmin vahvistettava tuen lopullinen määrä tarkempien tietojen perusteella.

(26)

Oliivitarhoille myönnettävän tuen yhtenä myöntämisedellytyksenä on, että oliivipuiden määrä oliivitarhassa ei saa poiketa yli 10:tä prosenttia 1 päivänä tammikuuta 2005 kirjatusta lukumäärästä. Jäsenvaltioiden olisi kyseisen säännöksen noudattamisen valvomiseksi määriteltävä asianomaisen lohkon tunnistamiseksi tarvittavat tiedot ennen kyseistä päivämäärää. Ranskan ja Portugalin osalta on tarpeen säätää, että asianomaisia lohkoja koskevien tietojen määrittäminen voidaan tehdä myöhemmin niiden pinta-alojen huomioon ottamiseksi, joille on istutettu oliivipuita rasva-alan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen 136/66/ETY muuttamisesta 20 päivänä heinäkuuta 1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1638/98 (5) 4 artiklan mukaisesti hyväksytyissä ohjelmissa.

(27)

Jotta komissio voisi valvoa oliivitarhoille myönnettävää tukea koskevien säännösten moitteetonta soveltamista, jäsenvaltioiden olisi toimitettava sille säännöllisesti tiedot tukea saavista oliivinviljelyaloista ja kullekin oliivitarhalohkolle myönnettävän tuen suuruudesta.

(28)

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 10 c luvussa säädetään mahdollisuudesta myöntää suoraa tukea tupakantuotannolle. Sen vuoksi on tarpeen vahvistaa kyseisen tuen myöntämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

(29)

Selkeyden vuoksi on asianmukaista säätää tietyistä määritelmistä.

(30)

Eri tupakkalajikkeet olisi luokiteltava ryhmiin kuivausmenetelmien ja tuotantokustannusten perusteella ottaen huomioon kansainvälisessä kaupassa käytetyt nimitykset.

(31)

Koska ensimmäiset jalostajat toimivat sopimuspuolina, olisi säädettävä niiden yritysten hyväksymisestä, joilla on lupa allekirjoittaa viljelysopimuksia. Tällainen hyväksyntä olisi peruutettava, jos sääntöjä ei noudateta, ja jäsenvaltioiden olisi vahvistettava tupakan jalostusta koskevat erityisedellytykset.

(32)

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 110 k artiklan mukaisesti jokaiselle tupakkalajikeryhmälle olisi vahvistettava hyväksytyt tuotantoalueet tuen myöntämiseksi perinteisten tuotantoalueiden perusteella. Jäsenvaltioille olisi kuitenkin annettava valtuudet supistaa näitä alueita erityisesti tuotannon laadun parantamiseksi.

(33)

Tarkastusten mahdollistamiseksi ja tuen maksamisen tehokkaan hallinnon varmistamiseksi tupakka olisi tuotettava viljelijöiden ja ensimmäisten jalostajien välisten viljelysopimusten mukaisesti. Olisi vahvistettava tärkeimmät tiedot, jotka kunkin satovuoden viljelysopimusten on sisällettävä. Sopimusten tekemisen ja rekisteröinnin määräpäivät olisi lisäksi vahvistettava kyllin aikaisiksi, jotta jo satovuoden alussa tuottajille voitaisiin taata tulevan sadon vakaa menekki ja jalostusyrityksille säännöllinen raaka-aineen saanti.

(34)

Moitteettoman valvonnan varmistamiseksi jokaisesta yksittäisestä tuottajasta olisi myös toimitettava olennaiset tiedot silloin, kun viljelysopimus tehdään tuottajaryhmittymän kanssa. Kilpailun vääristymisen ja valvonnan vaikeutumisen välttämiseksi tuottajaryhmittymien osallistumista ensimmäiseen jalostukseen ei pitäisi sallia. Markkinoiden rakenteen noudattamiseksi olisi täsmennettävä, että viljelijä voi kuulua ainoastaan yhteen tuottajaryhmittymään.

(35)

Tukikelpoisen raakatupakan olisi oltava laadultaan virheetöntä, kunnollista ja myyntikelpoista, eikä sillä saisi olla sellaisia tiettyjä ominaisuuksia, jotka estäisivät sen tavanomaisen kaupan pitämisen.

(36)

Tukijärjestelmän erityisominaisuuksien vuoksi olisi annettava säännös mahdollisten riitojen ratkaisemisesta sekakomiteamenettelyllä.

(37)

Raakatupakan määrärahojen moitteettoman hallinnoinnin varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi vahvistettava tuen alustava määrä lajiketta tai lajikeryhmää kohden aikaisin satovuonna ja tuen lopullinen määrä sen jälkeen, kun kaikki toimitukset on toteutettu. Tuen lopullinen määrä ei saa ylittää vuoden 2005 palkkiotasoa.

(38)

Tupakantuotannon laadun ja arvon lisäämiseksi jäsenvaltioiden olisi sallittava eriyttää kullekin lajikkeelle tai lajikeryhmälle vahvistetun tuen määrää toimitetun tupakan laadun mukaan.

(39)

Jos vähimmäislaatuvaatimukset täyttyvät, tuki olisi maksettava viljelijän ensimmäiselle jalostajalle toimittamien tupakanlehtien määrästä. Tukea olisi mukautettava, jos toimitetun tupakan kosteuspitoisuus poikkeaa kullekin lajikeryhmälle kohtuullisten laatuvaatimusten perusteella vahvistetusta kosteuspitoisuudesta. Toimitusvaiheessa tehtävien tarkastusten yksinkertaistamiseksi olisi vahvistettava näytteenottotaso ja -tiheys sekä mukautetun painon laskentamenetelmä kosteuspitoisuuden määrittelemiseksi.

(40)

Olisi rajattava ajanjakso, jolloin tupakka on toimitettava jalostusyrityksille, jotta estetään sen vilpillinen siirtäminen yhdeltä satovuodelta toiselle. Useassa jäsenvaltiossa tehdään tarkastuksia tupakan jalostuspaikan asemesta siinä paikassa, johon tupakka toimitetaan. Olisi määriteltävä paikat, joihin tupakka on toimitettava, ja täsmennettävä toteutettavat tarkastukset. Jäsenvaltioiden tehtävänä on hyväksyä tällaiset ostokeskukset.

(41)

Olisi vahvistettava tuen maksamista koskevat edellytykset petosten torjumiseksi. Hallintoon ja valvontaan liittyvien lisäjärjestelyjen vahvistaminen on kuitenkin jäsenvaltion vastuulla.

(42)

Sen varmistamiseksi, että asianomaiset toimet on tosiasiallisesti toteutettu, tuki voidaan maksaa vasta kun kaiken jäsenvaltiossa tuotetun tupakan toimitukset on tarkastettu. Olisi kuitenkin säädettävä ennakoiden maksamisesta tuottajille 50 prosenttiin asti maksettavasta alustavasta tukimäärästä, jos riittävä vakuus asetetaan.

(43)

Tuki olisi hallinnollisista syistä myönnettävä kussakin jäsenvaltiossa vain sen alueella tuotetuista tuotteista. Olisi vahvistettava säännöksiä, jotka mahdollistavat muussa kuin tuottajajäsenvaltiossa tapahtuvan tupakan jalostamisen huomioon ottamisen. Tällaisissa tapauksissa kyseinen raakatupakkamäärä olisi otettava haltuun tuottajajäsenvaltiossa kyseisen jäsenvaltion tuottajien hyväksi.

(44)

Tupakka-alan uudistuksen myötä tupakkakiintiöiden takaisinosto-ohjelmien soveltaminen lakkaa. Ohjelmaan vuosina 2002 tai 2003 osallistuneille tuottajille maksetaan kuitenkin takaisinostohinta vuoteen 2007 tai 2008 saakka. Nykyisellään takaisinostohinta vahvistetaan tietyksi prosenttiosuudeksi tupakkapalkkiosta tiettynä satovuonna. Nykyisen tupakkapalkkiojärjestelmän voimassaolo lakkaa 1 päivänä tammikuuta 2006, minkä vuoksi on tarpeen vahvistaa siirtymätoimenpiteenä uusi perusta tulevan takaisinostohinnan laskemiselle. Raakatupakan palkkiotaso on pysynyt muuttumattomana satovuosina 2002–2005. Jatkuvuuden varmistamiseksi takaisinostohinnan laskuperusteena on asianmukaista käyttää vuoden 2005 palkkiotasoa.

(45)

Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2075/92 (6) soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä raakatupakka-alan palkkiojärjestelmän, tuotantokiintiöiden sekä tuottajaryhmittymille myönnettävän erityistuen osalta 22 päivänä joulukuuta 1998 annettu komission asetus (EY) N:o 2848/98 (7) voidaan kumota neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2075/92 säädetyn takuukynnyksen ja palkkiojärjestelmän poistamisen vuoksi. Tupakka-alan valvontaelimistä 19 päivänä tammikuuta 1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 85/93 (8) säännökset ovat vanhentuneet, joten ne voidaan kumota.

(46)

Asetus (EY) N:o 1973/2004 olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti.

(47)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat suorien tukien hallintokomitean lausunnon mukaiset,

1)

Lisätään 1 artiklan 1 kohtaan alakohdat seuraavasti:

2)

Korvataan 3 artiklan a alakohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

3)

Korvataan 21 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 1782/2003 28 artiklan soveltamista jäsenvaltion, jonka alueella perunatärkkelystä valmistava yritys sijaitsee, on maksettava tärkkelysperunan tuki viljelijälle, kun tämä on toimittanut kaiken kyseisen markkinointivuoden määränsä perunatärkkelystä tuottavaan yritykseen, neljän kuukauden kuluessa päivästä, jona toimitettiin tämän asetuksen 20 artiklassa tarkoitetut todisteet, ja edellyttäen, että tämän asetuksen 19 artiklassa tarkoitettuja edellytyksiä on noudatettu.”

4)

Lisätään 49 a artikla seuraavasti:

”49 a artikla

Ennakkomaksut

Jäsenvaltiot voivat myöntää siementuottajille ennakkoa markkinointivuoden 1 päivästä joulukuuta. Ennakkomaksujen on oltava oikeassa suhteessa 49 artiklassa tarkoitettujen kylvämistä varten jo kaupan pidettyjen siementen määrään, sillä edellytyksellä, että kaikki 10 luvun edellytykset täyttyvät.”

5)

Lisätään 17 a luku seuraavasti:

”17 a LUKU

PUUVILLAN LAJIKOHTAINEN TUKI

171 a artikla

Maatalousmaan hyväksyminen puuvillan tuotantoa varten

Jäsenvaltioiden on vahvistettava puolueettomat perusteet, joiden perusteella maatalousmaa hyväksytään asetuksen (EY) N:o 1782/2003 110 a artiklassa säädettyä puuvillan lajikohtaista tukea varten.

Perusteiden pohjana on oltava yksi tai useampi seuraavista seikoista:

171 a a artikla

Kylvämistä varten tarkoitettujen lajikkeiden hyväksyminen

Jäsenvaltioiden tehtävänä on hyväksyä yhteisön lajikeluetteloon merkityt lajikkeet, jotka soveltuvat markkinoiden tarpeisiin.

171 a b artikla

Tukikelpoisuusedellytykset

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 110 b artiklan 1 kohdassa tarkoitettu alojen kylvö katsotaan tehdyksi, jos tuloksena on kasvien vähimmäistiheys, jonka jäsenvaltio vahvistaa maaperä- ja ilmasto-olosuhteiden mukaan ja tarvittaessa alueellisten erityispiirteiden mukaan.

171 a c artikla

Maatalouskäytännöt

Jäsenvaltiot voivat vahvistaa maatalouskäytäntöjä koskevia erityissääntöjä, jotka ovat tarpeen viljelysten säilyttämiseksi tavanomaisissa kasvuolosuhteissa, sadonkorjuutoimia lukuun ottamatta.

171 a d artikla

Tuen määrän laskeminen tukikelpoisen hehtaarin mukaan

1.   Jos tukikelpoisen puuvillan pinta-ala ylittää Espanjassa tai Portugalissa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 100 c artiklan 1 kohdassa vahvistetun kansallisen perusalan, kyseisen artiklan 2 kohdassa säädetty tukimäärä kerrotaan vähennyskertoimella, joka saadaan jakamalla perusala tukikelpoisella pinta-alalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen 171 a g artiklan soveltamista.

2.   Jos tukikelpoisen puuvillan pinta-ala ylittää Kreikassa 300 000 hehtaaria, hehtaarituen määrää saadaan laskemalla yhteen tulo, joka saadaan kertomalla 594 euroa 300 000 hehtaarilla, ja tulo, joka saadaan kertomalla lisämäärä pinta-alalla, joka ylittää 300 000 hehtaaria, ja jakamalla kyseinen summa tukikelpoisella kokonaispinta-alalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen 171 a g artiklan soveltamista.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu lisämäärä on:

171 a e artikla

Toimialakohtaisten organisaatioiden hyväksyminen

Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä vuosittain ennen 31 päivää joulukuuta seuraavan vuoden kylvöjä varten jokainen puuvillan toimialakohtainen tuottajaorganisaatio, joka jättää hakemuksen ja täyttää seuraavat edellytykset:

Vuonna 2006 jäsenvaltioiden on kuitenkin hyväksyttävä puuvillan toimialakohtaiset tuottajaorganisaatiot ennen 28 päivää helmikuuta 2006.

171 a f artikla

Tuottajien velvollisuudet

1.   Tuottaja voi kuulua vain yhteen toimialakohtaiseen organisaatioon.

2.   Toimialakohtaisen organisaation tuottajajäsenellä on velvollisuus toimittaa tuottamansa puuvilla samaan organisaatioon kuuluvalle siementenpoistajalle.

3.   Tuottajien kuuluminen toimialakohtaiseen organisaatioon on vapaaehtoista.

171 a g artikla

Tuen eriyttäminen

1.   Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 110 e artiklassa tarkoitetussa asteikossa, jäljempänä ’asteikko’, on otettava kyseisen asetuksen 110 f artiklassa tarkoitetun korotuksen lisäksi huomioon:

Edellä olevan a alakohdan soveltamiseksi perusmäärän on oltava vähintään yhtä suuri kuin asetuksen (EY) N:o 1782/2003 110 c artiklan 2 kohdassa säädetty tukikelpoisesta hehtaarista maksettava eriyttämätön tuki, jota mukautetaan tarvittaessa kyseisen artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Edellä a alakohdassa tarkoitetussa laskutoimituksessa on otettava huomioon myös tilanne, jossa tuottaja ei toimita puuvillaa siementenpoistajalle. Tällöin vähimmäismäärän, joka asianomaiselle jäsentuottajalle voidaan maksaa tukena tukikelpoista hehtaaria kohden, on oltava vähintään yhtä suuri kuin asetuksen (EY) N:o 1782/2003 110 c artiklan 2 kohdassa säädetty tukikelpoisesta hehtaarista maksettava eriyttämätön tuki, jota mukautetaan tarvittaessa kyseisen artiklan 3 kohdan mukaisesti.

2.   Lohkot luokitellaan useaan luokkaan, jotka toimialakohtainen organisaatio määrittelee ottaen huomioon ainakin yhden seuraavista laatuperusteista:

Asteikossa on otettava huomioon menettelyt, joiden avulla jokainen lohko voidaan arvioida suhteessa perusteisiin ja luokitella.

Asteikko ei saa missään tapauksessa sisältää perusteita, jotka liittyvät puuvillan tuotannon lisäämiseen ja markkinoille saattamiseen.

Asteikon soveltamiseksi saman tuottajan kaikkia lohkoja voidaan pitää samaan, samanlaatuista puuvillaa tuottavaan lohkoluokkaan kuuluvina.

3.   Jotta lohko voitaisiin luokitella asteikon perusteella johonkin lohkoluokkaan, siemenellinen puuvilla voidaan tarvittaessa analysoida kaikkien asianomaisten osapuolten läsnä ollessa edustavien näytteiden perusteella siinä vaiheessa, kun se toimitetaan siementenpoistoyritykselle.

4.   Toimialakohtaisen organisaation on ilmoitettava maksajavirastolle asteikon soveltamisesta johtuva, kullekin jäsentuottajalle maksettava määrä. Maksajavirasto suorittaa maksun varmistettuaan, että asianomaiset tukimäärät ovat vaatimustenmukaiset ja hyväksyttävissä olevat.

171 a h artikla

Asteikon hyväksyminen ja muuttaminen

1.   Asteikko on toimitettava ensimmäisen kerran asianomaiselle jäsenvaltiolle hyväksyttäväksi ennen 28 päivää helmikuuta 2006 vuoden 2006 kylvön osalta.

Jäsenvaltion on hyväksyttävä tai jätettävä hyväksymättä asteikko kuukauden kuluessa sen toimittamisesta.

2.   Hyväksyttyjen toimialakohtaisten organisaatioiden on toimitettava asteikkoon kuluvan vuoden kylvön osalta tehdyt muutokset asianomaiselle jäsenvaltiolle ennen 31 päivää tammikuuta.

Asteikkoon tehdyt muutokset katsotaan hyväksytyiksi, jollei asianomainen jäsenvaltio ilmoita vastustavansa niitä kuukauden kuuluessa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta päivämäärästä.

Jos asteikon muutoksia ei hyväksytä, maksettavan tuen määrä on muuttamattoman hyväksytyn asteikon mukaisesti lasketun tuen määrä.

3.   Jos toimialakohtainen organisaatio päättää keskeyttää asteikon soveltamisen, sen on ilmoitettava siitä jäsenvaltiolle. Keskeytys tulee voimaan seuraavan vuoden kylvöjä varten.

171 a i artikla

Komissiolle ja tuottajille toimitettavat ilmoitukset

1.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava puuvillaa tuottaville viljelijöille ja komissiolle ennen asianomaisen vuoden 31 päivää tammikuuta seuraavat tiedot:

2.   Jos jonkin lajikkeen hyväksyntä peruutetaan, jäsenvaltion on ilmoitettava siitä viljelijöille seuraavan vuoden kylvön osalta viimeistään 31 päivänä tammikuuta.

3.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle seuraavat tiedot:

6)

Lisätään 17 b luku seuraavasti:

”17 b LUKU

TUKI OLIIVITARHOILLE

171 b artikla

Oliivitarhaluokat

1.   Jäsenvaltioiden on vahvistettava oliivitarhat, joille voidaan myöntää asetuksen (EY) N:o 1782/2003 110 g artiklassa säädettyä tukea ja luokiteltava ne enintään viiteen luokkaan seuraavien perusteiden joukosta valitseminsa perustein:

2.   Jäsenvaltion on määriteltävä jokaisen asianomaisen viljelijän osalta se, mihin 1 kohdassa tarkoitettuun luokkaan kukin tukikelpoinen oliivinviljelylohko kuuluu. Tiedot on kirjattava oliivialan paikkatietojärjestelmään.

3.   Jäsenvaltiot voivat mukauttaa 1 kohdan mukaisesti määriteltyjä oliivitarhaluokkia kerran vuodessa.

Jos oliivitarhoja luokitellaan uudelleen luokkien mukauttamisen vuoksi, uutta luokitusta sovelletaan mukauttamista seuraavan vuoden alusta.

171 b aartikla

Pinta-alojen laskeminen

1.   Jäsenvaltion on laskettava kunkin tuottajan tukikelpoinen pinta-ala liitteessä XXIV vahvistetun yhteisen menetelmän mukaisesti.

Pinta-alat on ilmoitettava oliivialan paikkatietojärjestelmään kuuluvina hehtaareina kahden desimaalin tarkkuudella.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, liitteessä XXIV vahvistettua yhteistä menetelmää ei sovelleta, jos:

171 b b artikla

Tuen määrä

1.   Jäsenvaltioiden on ennen kunkin vuoden 31 päivää tammikuuta vahvistettava jokaiselle oliivitarhaluokalle alustava tukimäärä oliivialan paikkatietojärjestelmään kuuluvaa hehtaaria kohden.

2.   Jäsenvaltioiden on ennen kunkin vuoden 31 päivää lokakuuta vahvistettava jokaiselle oliivitarhaluokalle lopullinen tukimäärä oliivialan paikkatietojärjestelmään kuuluvaa hehtaaria kohden.

Kyseinen määrä lasketaan kertomalla 1 kohdassa tarkoitettu alustava määrä kertoimella, joka vastaa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 110 i artiklan 3 kohdassa vahvistettua tuen enimmäismäärää, ottaen huomioon tarvittaessa kyseisen artiklan 4 kohdassa säädetty vähennys, jaettuna summalla, joka saadaan laskemalla yhteen tulot, jotka saadaan kertomalla tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kullekin luokalle vahvistettu alustava määrä vastaavalla pinta-alalla.

3.   Jäsenvaltiot voivat soveltaa 1 ja 2 kohtaa alueellisella tasolla.

171 b c artikla

Perustietojen määrittäminen

1.   Jäsenvaltioiden on asetuksen (EY) N:o 1782/2003 110 h artiklan c alakohdan soveltamiseksi määriteltävä oliivialan paikkatietojärjestelmän tietojen ja viljelijöiden ilmoitusten perusteella kullekin oliivinviljelylohkolle tukikelpoisten ja tukeen kelpaamattomien oliivipuiden lukumäärä ja sijainti, oliivinviljelypinta-ala ja oliivinviljelylohkon tukikelpoinen pinta-ala sekä asianomaisen oliivinviljelylohkon 171 b artiklan mukainen luokka, sellaisina kuin kyseiset tiedot ovat 1 päivänä tammikuuta 2005.

2.   Kun kyseessä ovat pinta-alat, joille on Ranskassa ja Portugalissa istutettu oliivipuita uusia istutuksia koskevissa ohjelmissa, jotka komissio on hyväksynyt neuvoston asetuksen (EY) N:o 1638/98 (9) 4 artiklan mukaisesti ja jotka on kirjattu oliivialan paikkatietojärjestelmään ennen 1 päivää tammikuuta 2007, jäsenvaltioiden on määriteltävä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot vuonna 2005 istutettujen lohkojen osalta sellaisina kuin ne ovat 1 päivänä tammikuuta 2006 ja vuonna 2006 istutettujen lohkojen osalta sellaisina kuin ne ovat 1 päivänä tammikuuta 2007. Kyseiset tiedot on toimitettava viljelijöille viimeistään vuoden 2007 yhtenäishakemuksessa.

171 b d artikla

Tiedonannot

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle vuosittain:

7)

Lisätään 17 c luku seuraavasti:

”17 c LUKU

TUPAKKATUKI

171 c artikla

Määritelmät

Tämän luvun soveltamiseksi:

171 c a artikla

Raakatupakan lajikeryhmät

Raakatupakkalajikkeet luokitellaan seuraaviin ryhmiin:

Eri ryhmiin kuuluvat lajikkeet on lueteltu liitteessä XXV.

171 c d artikla

Ensimmäiset jalostajat

1.   Jäsenvaltioiden tehtävänä on hyväksyä alueelleen sijoittautuneet ensimmäiset jalostajat ja vahvistaa niiden hyväksymistä koskevat asianmukaiset edellytykset.

Hyväksytty ensimmäinen jalostaja voi allekirjoittaa viljelysopimuksia, jos se myy vähintään 60 prosenttia kaupan pidetystä yhteisön alkuperää olevasta tupakastaan tupakantuotantolaitokselle joko suoraan tai välillisesti ilman lisäjalostusta.

2.   Jäsenvaltion on peruutettava hyväksyntä, jos jalostaja tahallisesti tai vakavan laiminlyönnin vuoksi jättää noudattamatta raakatupakkaa koskevia säännöksiä yhteisön tai kansallisella tasolla.

171 c c artikla

Tuotantoalueet

Asetuksen (ETY) N:o 1782/2003 110 k artiklan a alakohdassa tarkoitetut tuotantoalueet vahvistetaan kullekin lajikeryhmälle tämän asetuksen liitteessä XXVI.

Jäsenvaltiot voivat vahvistaa suppeampia tuotantoalueita erityisesti laadullisin perustein. Rajatun tuotantoalueen pinta-ala ei saa ylittää hallinnollisen yksikön tai Ranskan osalta kantonin pinta-alaa.

171 c d artikla

Viljelysopimukset

1.   Asetuksen (ETY) N:o 1782/2003 110 k artiklan c alakohdassa tarkoitettu viljelysopimus on tehtävä tupakan ensimmäisen jalostajan ja viljelijän tai häntä edustavan tuottajaryhmittymän välillä edellyttäen, että kyseinen tuottajaryhmittymä on asianomaisen jäsenvaltion hyväksymä.

2.   Viljelysopimus on tehtävä lajikkeittain tai lajikeryhmittäin. Se velvoittaa ensimmäisen jalostajan ottamaan vastaan sopimuksessa säädetyn määrän tupakanlehtitoimituksia ja viljelijän tai häntä edustavan tuottajaryhmittymän toimittamaan kyseisen määrän ensimmäiselle jalostajalle tosiasiallisen tuotantonsa rajoissa.

3.   Viljelysopimukseen on sisällytettävä kultakin satovuodelta vähintään seuraavat tiedot:

4.   Jos uudelleenistutusta lykätään pidemmälle kuin 20 päivään kesäkuuta, viljelijän on ilmoitettava ennen kyseistä päivämäärää jalostajalle ja jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle kirjatulla kirjeellä uudelleenistutuksen lykkäämisestä ja lykkäämisen syistä sekä tarvittaessa lohkon muuttumisesta.

5.   Viljelysopimuksen sopimuspuolet voivat lisätä sopimuksessa alun perin vahvistettuja määriä kirjallisella sopimusehtojen muutoksella. Sopimusehtojen muutos on toimitettava toimivaltaisen viranomaisen rekisteröitäväksi neljänkymmenen päivän kuluessa 171 c e artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta viljelysopimusten viimeisestä tekopäivästä.

171 c e artikla

Sopimusten tekeminen ja rekisteröiminen

1.   Ylivoimaista estettä lukuun ottamatta viljelysopimukset on tehtävä viimeistään satovuoden 30 päivänä huhtikuuta. Jäsenvaltiot voivat vahvistaa aikaisemman päivämäärän.

2.   Tehdyt viljelysopimukset on jätettävä toimivaltaisen viranomaisen rekisteröitäviksi 15 päivän kuluessa niiden 1 kohdassa tarkoitetusta viimeisestä tekopäivästä, lukuun ottamatta ylivoimaista estettä.

Toimivaltainen viranomainen on jalostusjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen.

Kun jalostus tapahtuu muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jonka alueella tupakka on viljelty, jalostusjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on välittömästi lähetettävä jäljennös rekisteröidystä sopimuksesta tuottajajäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Jos kyseinen viranomainen ei itse valvo tukijärjestelmää, sen on toimitettava rekisteröidyn sopimuksen jäljennös toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle.

3.   Jos 1 kohdassa sopimuksen allekirjoittamiselle tai 2 kohdassa viljelysopimuksen toimittamiselle säädetty määräaika ylittyy enintään 15 päivällä, maksettavaa tukea on alennettava 20 prosenttia.

171 c f artikla

Tuottajaryhmittymien kanssa tehtävät sopimukset

1.   Kun viljelysopimus tehdään ensimmäisen jalostajan ja tuottajaryhmittymän välillä, siihen on liitettävä luettelo asianomaisten viljelijöiden nimistä, toimitettavasta enimmäismäärästä, asianomaisten lohkojen tarkasta sijainnista ja pinta-alasta 171 c d artiklan 3 kohdan c, d ja e alakohdan mukaisesti.

Luettelo on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle rekisteröintiä varten viimeistään satovuoden 15 päivänä toukokuuta.

2.   Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitettu tuottajaryhmittymä ei saa suorittaa tupakan ensimmäistä jalostusta.

3.   Tupakkaa tuottava viljelijä voi kuulua vain yhteen tuottajaryhmittymään.

171 c g artikla

Vähimmäislaatuvaatimukset

Jalostajalle toimitettavan tupakan on oltava laadultaan virheetöntä, kunnollista ja myyntikelpoista, eikä sillä saa olla liitteessä XXVII esitettyjä ominaisuuksia. Jäsenvaltio voi vahvistaa tiukempia laatuvaatimuksia tai niistä voidaan sopia sopimuspuolten kesken.

171 c h artikla

Riita-asiat

Jäsenvaltiot voivat säätää, että ensimmäiselle jalostajalle toimitetun tupakan laatua koskevat riita-asiat on annettava sovitteluelimen ratkaistavaksi. Jäsenvaltioiden on vahvistettava näiden elinten kokoonpanoa ja niiden käsittelemiä asioita koskevat säännöt. Niissä on oltava yhtä monta – yksi tai useampia – tuottajien ja jalostajien edustajaa.

171 c i artikla

Tuen määrä

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 110 k artiklan d alakohdan mukaisesti jäsenvaltioiden on vahvistettava tuen alustava määrä tupakkalajiketta tai lajikeryhmää kohden ennen satovuoden 15 päivää maaliskuuta. Jäsenvaltiot voivat eriyttää tuen toimitetun tupakan laadun mukaan. Lajikkeen tai lajikeryhmän tuen määrä ei saa ylittää neuvoston asetuksessa (EY) N:o 546/2002 lajikkeen tai lajikeryhmän mukaan vahvistettua palkkiota (10).

Jäsenvaltioiden on vahvistettava tupakkatuen lopullinen tuki kiloa kohden tupakkalajikkeittain tai lajikeryhmittäin 15 työpäivän kuluessa päivästä, jona kaikki asianomaisen sadon tupakka on toimitettu. Jos jäsenvaltiossa sovelletun tuen kokonaismäärä ylittää asetuksen (EY) N:o 1782/203 110 l artiklassa vahvistetun kansallisen enimmäismäärän, jota on mukautettu kyseisen asetuksen 110 m artiklan mukaisesti, jäsenvaltion on alennettava kullekin viljelijälle maksetun tuen määrää lineaarisesti.

171 c j artikla

Tukimäärän laskeminen

1.   Viljelijöille maksettava tuki lasketaan ensimmäisen jalostajan haltuunottamien asianomaiseen lajikeryhmään kuuluvien, vaadittua vähimmäislaatua vastaavien tupakanlehtien painon perusteella.

2.   Jos kosteuspitoisuus on korkeampi tai alhaisempi kuin liitteessä XXVIII kyseiselle lajikkeelle vahvistettu pitoisuus, painoa on mukautettava jokaiselta prosenttiyksikön suuruiselta poikkeamalta kyseisessä liitteessä vahvistettujen suurimpien sallittujen poikkeamien rajoissa.

3.   Kosteuspitoisuuden määritysmenetelmät, näytteidenoton määrä ja tiheys sekä mukautetun painon laskentamenetelmä vahvistetaan liitteessä XXIX.

171 c k artikla

Toimitukset

1.   Ylivoimaista estettä lukuun ottamatta viljelijän on toimitettava koko tuotantonsa ensimmäiselle jalostajalle viimeistään satovuotta seuraavan vuoden 30 päivänä huhtikuuta, tai viljelijä menettää tukioikeutensa. Jäsenvaltiot voivat vahvistaa aikaisemman päivämäärän.

2.   Tupakka on toimitettava joko suoraan paikkaan, jossa sen jalostus tapahtuu, tai jos jäsenvaltio antaa luvan, hyväksyttyyn ostokeskukseen. Näiden ostokeskusten on oltava toimivaltaisen valvontaviranomaisen hyväksymiä, ja niillä on oltava käytössään asianmukaiset laitteistot, punnitsemisvälineet ja tilat.

3.   Jos jalostamatonta tupakkaa ei ole toimitettu 2 kohdassa tarkoitettuihin paikkoihin tai jos tupakkamääriä ostokeskuksesta jalostuslaitokseen kuljettavalla kuljettajalla ei ole kuljetuslupaa, tupakan vastaanottaneen ensimmäisen jalostajan on maksettava jäsenvaltiolle kyseisestä tupakkamäärästä maksettavaa tukea vastaava rahasumma. Tämä summa kirjataan Euroopan maatalouden tuki- ja ohjausrahaston (EMOTR) hyväksi.

171 c l artikla

Tuen maksaminen

Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on maksettava tuki viljelijälle tupakan toimittamisen todistavan toimivaltaisen valvontaviranomaisen antaman tarkastustodistuksen perusteella.

171 c m artikla

Ennakot

1.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 796/2004 10 artiklan 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat soveltaa viljelijöille myönnettävään tupakkatukeen ennakkojärjestelmää.

2.   Viljelijät voivat jättää ennakkohakemuksen satovuoden 16 päivän syyskuuta jälkeen. Siihen on liitettävä seuraavat asiakirjat, paitsi jos jäsenvaltio on antanut muita säännöksiä siitä syystä, että sillä on jo mainitut asiakirjat hallussaan:

3.   Ennakkomaksu, jonka enimmäismäärä on 50 prosenttia maksettavasta tuesta 171 c i artiklan mukaisesti vahvistetun tuen alustavan määrän perusteella määriteltynä, edellyttää sellaisen vakuuden asettamista, jonka suuruus on ennakkomaksu 15 prosentilla korotettuna.

Vakuus vapautetaan sen jälkeen, kun tuki on kokonaisuudessaan maksettu asetuksen (ETY) N:o 2220/85 19 artiklan mukaisesti.

4.   Ennakko maksetaan satovuoden 16 päivästä lokakuuta alkaen 30 päivän kuluessa 2 kohdassa tarkoitetun hakemuksen ja 3 kohdassa tarkoitetun vakuuden asettamista koskevan todisteen esittämisestä.

Maksettu ennakko vähennetään 171 c l artiklan mukaisesti maksettavan tupakkatuen määrästä.

5.   Jäsenvaltioiden on määriteltävä ennakkojen myöntämistä koskevat lisäehdot ja erityisesti määräaika hakemusten jättämiselle. Viljelijä ei voi jättää ennakkohakemusta, jos hän on jo aloittanut toimitukset.

171 c n artikla

Rajat ylittävä jalostus

1.   Tuen tai ennakon suorittaa se jäsenvaltio, jonka alueella tupakka on tuotettu.

2.   Kun tupakka jalostetaan muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jonka alueella se on tuotettu, jalostusjäsenvaltion on tarvittavien tarkastusten jälkeen ilmoitettava tuottajajäsenvaltiolle kaikki tuen maksamiseksi tai vakuuden vapauttamiseksi tarvittavat tiedot.

171 c o artikla

Tiedonannot komissiolle

1.   Jokaisen asianomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle viimeistään satovuoden 31 päivänä tammikuuta seuraavat tiedot:

Komissio julkaisee viljelysopimusten rekisteröinnistä vastaavien viranomaisten ja hyväksyttyjen ensimmäisten jalostajien luettelon Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa.

2.   Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle viipymättä tämän luvun soveltamiseksi toteutetuista kansallisista toimenpiteistä.

171 c p artikla

Siirtymätoimenpide

Tuottajalla, jonka tupakan tuotantokiintiöt on ostettu takaisin satovuosina 2002 ja 2003 asetuksen (ETY) N:o 2075/92 14 artiklan mukaisesti, on oikeus sitä satovuotta, jona hänen kiintiönsä ostettiin takaisin, seuraavien viiden perättäisen satovuoden aikana saada joka vuosi määrä, joka on tietty prosenttiosuus liitteessä XXX olevissa taulukoissa esitetystä satovuoden 2005 tuesta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta myöhempiä muutoksia. Nämä määrät on maksettava vuosittain 31 päivään toukokuuta mennessä.

8)

Muutetaan 172 artikla seuraavasti:

9)

Lisätään tämän asetuksen liitteenä oleva teksti liitteiksi XXIV–XXX.